26.06.2012

Demari.fi

Uhkaako eurokriisi ihmisoikeuksia ja demokratiaa?
(«Does the euro crisis threaten human rights?»)


Susanna Huovinen

Viime viikolla Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta järjesti keskustelutilaisuuden eurokriisin vaikutuksista. Olen valtuuskunnan puheenjohtajana pitänyt tärkeänä, että valtuuskunta nostaa esiin Suomessa niitä aiheita, joista parlamentaarinen yleiskokous keskustelee. Samalla saamme tärkeää palautetta työstämme. Keskustelutilaisuus oli onnistunut ja tulemme jatkamaan tilaisuuksien sarjaa myös myöhemmin.

Tällä yleiskokousviikolla kansanedustajat 47 jäsenmaasta keskustelevat monista mielenkiintoisista, mutta samalla vaikeista asioista. Puhumme nuorten asemasta kriisin keskellä, talouskurin vaikutuksista demokratialle ja kansalaisten sekä valtion roolista. Ei ihan pieniä aiheita!

Talouskriisi on johtanut siihen, että ihmiset eri puolilla Eurooppaa ovat pettyneitä ja turhautuneita. Se on ymmärrettävää, sillä kriisi on aiheuttanut monelle tilanteen, jossa työpaikka menee alta ja elämä raiteiltaan. Meidän on löydettävä keinoja vahvistaa demokratiaa ja luottamusta päätöksentekoon, sillä ilman demokratiaa talouskriisi ei ratkea.

On selvää, että päättäjillä on suuri vastuu luottamuksen rakentamisessa. Ei herätä suurta luottamusta, jos päättäjät antavat kansalaisille väärän kuvan esimerkiksi talouden tilasta. Juuri siksihän olemme osittain joutuneet tähän kriisiin: tieto taloudesta on ollut väärää ja katteettomia lupauksia on annettu. Kansalaisten odotukset ovat monesti ylimitoitettuja, mutta päätöksentekijöiden rooli on kertoa, mikä on mahdollista ja mikä ei. Se on vastuullisuutta yhteisen yhteiskunnan rakentamistyössä.

Tarvitaan myös uusia keinoja kansalaisten osallisuuden vahvistamiseen. Euroopan neuvoston raporteissa nostetaan esiin ongelmia ja esitetään niihin ratkaisuja. Välillä raportit ovat toki hyvin laajoja ja keskittymistä oleellisiin asioihin tarvitaan lisää. Silti on selvää, että ihmisoikeusongelmat eivät ratkea ilman kansainvälistä yhteistyötä. Monissa maissa juuri Euroopan neuvoston järjestelmällinen apu ja neuvonta ovat vieneet kehitystä oikeaan suuntaan. Nyt vain ns. «vanhatkin demokratiat» ovat talouskriisin edessä hämillään ja kuten Hesarin kolumnissa todettiin maaliskuussa: «Demokratian äidiltä Kreikalta otettiin demokratia huostaan.» Näihin uusiin haasteisiin tarvitaan myös uusia ratkaisuja.

Loppuun lisäkysymys: Miksi ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat niin lujille omassa työssään? Euroopan neuvostossa keskustellaan myös tästä tärkeästä teemasta raportin pohjalta, jossa esitellään esimerkkejä eri jäsenmaista. Edelleen on työtä tehtävänä, jotta ihmisoikeuksien puolustajat eivät itse joudu hankaluuksiin. Eikö ihmisoikeuksien puolustajalle pitäisi antaa tunnustus eikä rangaistus?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.


Kontakt mit Andreas Gross